Hae sivustolta

Siirtohinnoittelun ABC: Siirtohinnoittelumalli

Siirtohinnoittelumalli on kokonaisnäkemys konserniyhtiöiden roolista ja näiden roolien vaikutuksesta konsernin arvoketjuun, sisäisten liiketoimien hinnoitteluun ja lopulta verotettavan tulon jakautumiseen toimintamaiden kesken.

Markku Renko

Julkaistu 23.05.2022

Siirtohinnoittelumalli on kokonaisnäkemys konserniyhtiöiden roolista ja näiden roolien vaikutuksesta konsernin arvoketjuun, sisäisten liiketoimien hinnoitteluun ja lopulta verotettavan tulon jakautumiseen toimintamaiden kesken.

Sisäisten liiketoimien hinnoitteluun kiinnitetään usein huomiota vasta kun siirtohinnoittelun dokumentoinnin laatiminen tulee konsernin koon puolesta ajankohtaiseksi, mutta usein verotuksellisen toimintamallin miettiminen kannattaisi kuitenkin tehdä jo kansainvälistymisen alkumetreillä. Taloudellisesti merkittävimmät kansainväliseen liiketoimintaan liittyvät veroriskit syntyvät vääristä tai tilanteeseen soveltumattomista hinnoittelumalleista, mahdolliset puutteet dokumentaatiossa johtavat korkeintaan huomautusmaksuihin.

Alla muutamia ajatuksia, joiden tarkoituksena on selventää parhaiten soveltuvan siirtohinnoittelumallin valintaan liittyviä näkökulmia.

Konserneille sisäisellä hinnoittelulla ei ole lähtökohtaista taloudellista merkitystä. Rahoja siirrellään taskusta toiseen ja sisäiset liiketoimet siivotaan tilinpäätöksessä joka tapauksessa pois. Konserniyhtiöiden välisten liiketoimien tulisi kuitenkin olla markkinaehtoisesti hinnoiteltuja – muuten verotettava tulo ei jakaannu oikeudenmukaisella ja toimintamaiden hyväksymällä tavalla. Toimiva ja hyvin suunniteltu siirtohinnoittelumalli varmistaa oikean tulonjaon konsernin toimintamaiden kesken ja näin merkittävästi torjuu riskiä veroriidoista paikallisten veroviranomaisten kanssa.

Siirtohinnoittelumallin on hyvä vastata todellisuutta ja konserniyhtiöiden aitoja toiminnallisia profiileja. Pelkästään verotehokkuuden näkökulmasta rakennetut mallit ovat tulleet tiensä päähän kansainväliseen verotukseen kohdistuvan mielenkiinnon johdosta. Mikään ei nykyäänkään estä yhtiöitä hyödyntämästä valtioiden välisen verokilpailun tarjoamia mahdollisuuksia alentaa konsernin kokonaisveroastetta, kunhan järjestelyjä ei tehdä ainoastaan paperilla. Verotettavan tulon jakautumisen arvioinnissa riskit seuraavat toimintoja, eli sijoittautumisen tulee olla aitoa. Paikallisella yksiköllä tulee olla riittävä päätösvalta sen hoitoon uskottujen toimintojen toteuttamiseksi ja riskien hallitsemiseksi. Lisäksi yhtiöllä tulee olla riittävät taloudelliset hartiat sen kantamien riskien kestämiseksi niiden mahdollisesti toteutuessa.

Soveltuvan siirtohinnoittelumallin määrittely alkaa konsernin liiketoiminnan ymmärtämisestä – mikä on kriittistä konsernin kilpailukyvyn ja arvonlisän tuottamisen kannalta? Miten eri toimintamaissa olevat konserniyhtiöt vaikuttavat kilpailukyvyn ylläpitämiseen ja kehittämiseen? Onko päätöksenteko liiketoiminnan suunnasta keskitetty johonkin tiettyyn konserniyhtiöön vai hajaantuvatko keskeiset roolit konserniyhtiöiden kesken?  

Yleensä liiketoiminnan ymmärryksen kautta löydetään konserniyhtiöitä, jotka kantavat liiketoiminnan riskistä muita suuremman osuuden. Toisaalta osa toiminnoista voitaisiin myös ulkoistaa konsernin ulkopuolelle eli niiden panos arvontuotannossa on luultavasti vähäisempää. Kokonaiskuva hahmottamalla voidaan siis arvioida, mikä on kunkin konserniyhtiön suhteellinen panostus konsernin arvoketjussa suunnittelusta valmiin tuotteen, palvelun tai ratkaisun toimitukseen loppuasiakkaalle. Oikein valittu siirtohinnoittelumalli implementoi tarvittavat ja oikein hinnoitellut sisäiset transaktiot, jotta paikallisesti verotettava tulos vastaa kyseisen konserniyhtiön suhteellista osuutta konsernissa tuotetusta arvonlisästä.

Käytännössä toimivan siirtohinnoittelumallin valinnan kannalta on keskeistä ymmärtää mille toiminnoille voidaan määritellä markkinaehtoinen kannattavuustaso vertailuaineiston avulla ja mitkä konserniyhtiöt voivat toiminnoillaan vaikuttaa liiketoiminnan riskin realisoitumiseen niin, että niiden tulee myös kantaa riskien mahdolliset seuraukset. Riskien kantajille kuuluu toki myös vastaava tuotto.

Usein erilaisista siirtohinnoittelumalleista käytetään niiden päätöksentekorakennetta kuvaavia termejä ”keskitetty” tai ”hajautettu”. Niistä lisää seuraavassa kirjoituksessa.

Haluamme olla avuksi!

Me Alderilla olemme apunasi kaikissa verotusta koskevissa kysymyksissä sekä avustamme tarvittavien hakemusten valmistelussa. Avustamme ennakkoperintään ja verokortteihin liittyvissä asioissa niin työntekijöitä, työnantajia kuin palkkahallinnon ammattilaisiakin. 

Meillä on kokonaisvaltaista osaamista eri kokoisten yritysten verokysymyksistä ja -suunnittelusta sekä verotuksen ja juridiikan eri osa-alueilta. Avustamme ja autamme yrityksiä ja yksityishenkilöitä asiakaslähtöisesti löytämään tilanteen kannalta parhaat ratkaisut ottamalla huomioon muuttuvan sääntelyn ja ajankohtaisen oikeuskäytännön.

Miten me voisimme olla sinulle avuksi? Lue lisää palveluistamme.