Merkittävä väliyhteisöjä koskeva KHO vuosikirjaratkaisu KHO:2025:52 Ruotsissa sijaitsevan rahaston väliyhteisöstatuksesta Suomessa
Korkein hallinto-oikeus (”KHO”) antoi 13.6.2025 nykyistä väliyhteisöoikeustilaa vahvistavan vuosikirjaratkaisun KHO:2025:52. Ratkaisu on merkittävä, koska se yhdessä aiemmin tänä vuonna tammikuussa julkaistun KHO:2025:5 ratkaisun kanssa selkiyttää oikeustilaa erityisesti siitä, miten ja milloin taloudellisen toiminnan poikkeus soveltuu rahastojen osalta.
Rahastot väliyhteisönä
Suomessa on ollut jo pitkään voimassa laki ulkomaisten väliyhteisöjen osakkaiden verotuksesta (1994/1217; ns. väliyhteisölaki). Laki on siinä mielessä merkittävä, että sen soveltuessa ulkomaille sijoittautuneen ulkomaisen yhteisön tulo tulee verotetuksi ulkomaisen yhteisön Suomessa verovelvollisten osakkaiden tulona.
Väliyhteisöksi katsominen edellyttää ensinnäkin, että suomalaisella verovelvollisella on yksin tai yhdessä häneen etuyhteydessä olevien tahojen kanssa vähintään 25 prosentin osuus ulkomaisen yhteisön äänioikeuksista, pääomasta tai voitosta (ns. määräysvaltakriteeri), ja toiseksi, että ulkomaisen yhteisön tosiasiallinen verotuksen taso sen kotivaltiossa alittaa 3/5 Suomessa asuvan yhteisön verotuksen tasosta Suomessa (ns. verotuksen tasoa koskeva kriteeri).
Verotuksen tosiasiallista tasoa arvioitaessa tulee monesti – erityisesti rahastojen osalta – ratkaistavaksi, mihin suomalaiseen yhteisöön ulkomainen väliyhteisöksi mahdollisesti luokiteltava yhteisö rinnastuu. Rahasto- ja sijoitustoimintaa harjoittavan ulkomaisen yhteisön osalta tällä on ratkaiseva merkitys. Mikäli ulkomainen yhteisö rinnastuu suomalaiseen verovapaaseen sijoitusrahastoon tai erikoissijoitusrahastoon, niin sen verotuksen tosiasiallinen taso ei tällöin voi jäädä alle 3/5 suomalaisen yhteisön vastaavasta, koska edellä mainitut suomalaiset yhteisöt ovat Suomessa vapautettu verosta.
Mikäli sen sijaan myös verotuksen tasoa koskeva kriteeri täyttyy, on riski ulkomaisen yhteisön katsomisesta väliyhteisöksi suuri ja tällöin väliyhteisöluokitukselta voi välttyä tällöin vain, mikäli ns. taloudelliseen toimintaan perustuvan escape-säännös soveltuu. Poikkeussäännös kattaa kaikki tilanteet ja sitä sovelletaan myös ETA-alueella sijaitseviin yhteisöihin. ETA-alueen ulkopuolisten yhteisöjen osalta edellytetään lisäksi muutaman muun lisäedellytyksen täyttymistä, joita ei käydä tässä yhteydessä tarkemmin läpi.
Poikkeussäännös edellyttää, että ulkomainen yhteisö on todellisuudessa asettautunut kotivaltioonsa ja harjoittaa siellä tosiasiallisesti taloudellista toimintaa. Käytännössä ulkomaisen yhteisön on harjoitettava väliyhteisölaissa tarkoitettua ja veronkiertodirektiivin (2016/1164/EU) vaatimukset täyttävää taloudellista toimintaa ja yhteisöllä on oltava omalla lainkäyttöalueellaan sen omaan toimintaansa nähden tarpeelliset toimitilat, kalusto, riittävät varat ja henkilökunta.
Tapaus KHO:2025:52
Ratkaisussa oli kyse suomalaisesta yhtiöstä B Oy, joka toimi pääomarahastoliiketoiminnan emoyhtiönä. Järjestelyssä B Oy perusti Ruotsiin tytäryhtiön C AB, joka puolestaan perusti Ruotsiin suljetun yhtiömuotoisen vaihtoehtorahaston D AB.
Rahaston toiminta oli ulkoistettu siten, että sen hallinnoinnista ja sijoituspäätöksistä vastasi C AB, joka oli rekisteröity rahaston hoitajaksi Ruotsin finanssiviranomaisen ylläpitämään rekisteriin. C AB:n henkilökunta oli toimivaltainen itsenäisesti harjoittamaan rahaston sijoitustoimintaa sen sijoitusstrategian mukaisesti sekä tekemään rahaston päivittäistä toimintaa koskevat päätökset. B Oy:llä oli välillisesti oikeus vähintään 25 prosenttiin ruotsalaisen rahastona toimivan D AB:n pääomasta.
D AB ei ollut Ruotsissa vapautettu tuloverosta eikä se ollut läpivirtaava. Lisäksi yhtiön tarkoituksena oli toimia siten, ettei sille kerry verotettavaa tuloa, vaan sen tuotot olisivat muun muassa verovapaita luovutusvoittoja.
Lopputulos
Asiassa ns. määräysvaltaa koskeva kriteeri täyttyi jo taustaoletuksena. Verotuksen tosiasiallista tasoa tarkasteltaessa KHO siteerasi EUT:n oikeuskäytäntöä ja totesi, että pelkästään se seikka, että kotimaiset ja ulkomaiset yhteissijoitusyritykset ovat yhteissijoitusyrityksiä koskevassa direktiivissä (2009/65/EY) tarkoitettuja yhteissijoitusyrityksiä, ei yksin ole ratkaisevaa ja täten se, että ulkomainen yhteisö on perustettu vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajista annettuun direktiiviin (2011/61/EU) perustuvien säännösten nojalla, ei tee ulkomaisesta rahastona toimivasta yhteisöstä suomalaiseen verovapaaseen erikoissijoitusrahastoon rinnastuvaa.
KHO katsoi, että se, että yhtiön tarkoitus oli toimia siten, että sille ei kerry verotettavaa tuloa, ei kuitenkaan tarkoita sitä, että rahasto olisi vapautettu tuloverosta Ruotsissa. Rahastoa ei ollut vapautettu tuloverosta Ruotsissa myöskään minkään erityissäännöksen nojalla eikä se myöskään ollut verotuksen osalta läpivirtaava. Näiden seikkojen nojalla, sen ei katsottu rinnastuvan suomalaiseen verovapaaseen erikoissijoitusrahastoon.
Taloudellisen toiminnan poikkeuksen osalta KHO katsoi aiemmin tänä vuonna julkaistua ratkaisua KHO:2025:5 vastaavalla tavalla, että D AB harjoitti väliyhteisölaissa tarkoitettua todellista taloudellista toimintaa, kun se harjoitti sijoittajilta kerättyjen varojen hallinnointi- ja sijoitustoimintaa. Sen sijaan siinä missä KHO katsoi aiemmassa ratkaisussaan, että rahaston hallinnoinnin ulkoistaminen erilliselle hallinnointiyhtiölle, ei tarkoittanut taloudellisen toiminnan poikkeuksen poissulkemista, niin nyt D AB:ta koskevassa ratkaisussa KHO:2025:52 D AB:n ei katsottu asettautuneen riittävällä tavalla lainkäyttöalueelleen Ruotsiin. KHO katsoi, ettei D AB:lla ollut omaan toimintaansa nähden tarvittavaa substanssia.
Huomionarvoista asiassa ja näitä kahta KHO:n tapausta vertailtaessa on se, että KHO:2025:5 ratkaisussa kyseisen rahastona toimineen yhteisön lainkäyttöalueella (Japanissa) sovellettavassa laissa edellytetään rahaston hallinnoinnin ulkoistamista erilliselle hallinnointiyhtiölle, kun taas nyt uusimassa D AB:ta koskevassa ratkaisussa KHO:2025:52 ei sen sijaan ollut edes väitetty, että Ruotsissa rahaston toimintaa sääntelevässä vaihtoehtorahastoja koskevassa laissa edellytettäisiin rahaston hallinnoinnin ulkoistamista erilliselle hallinnointiyhtiölle. Tässä uusimmassa D AB:ta koskevassa asiassa KHO katsoi, että sijoitustoiminnan ulkoistaminen oli ennemminkin seurausta valitusta rahaston toimintatavasta kuin siitä, että paikallinen lainsäädäntö olisi nimenomaisesti edellyttänyt rahaston hallinnoinnin ulkoistamista.
Yhteenveto
KHO:n viimeaikaiset rahastotoimintaa harjoittavia yhteisöjä koskevat väliyhteisöratkaisut ovat linjassa keskenään ja uusin ratkaisu myös tukee aiemmin samana vuonna tullutta ratkaisua. Yhteenvetona voidaan todeta, että kunkin tapauksen tosiseikkojen huolellinen läpikäynti on tarpeen ja taloudellisen toiminnan poikkeussäännöstä tulee arvioida ottamalla huomioon ulkomaisen yhteisön toiminnan harjoittamisen luonne ja toimialan erityispiirteet. Nykyisen oikeuskäytännön valossa näyttää selvältä, että esimerkiksi rahaston hallinnoinnin ja sijoituspäätösten ulkoistaminen on mahdollista ilman rahaston luokitusta väliyhteisöksi, mikäli rahaston toimintaa sääntelevä paikallinen lainsäädäntö sitä edellyttää. Muussa tapauksessa edellytykset riittävällä substanssille, on toimiala huomioon ottaen korkea ja edellyttää aina huolellista arviota.
Haluamme olla avuksi!
Kuulostaako monimutkaiselta? Me autamme!
Alderilla on kokonaisvaltaista osaamista yrityksiä koskevan verotusasioiden ja juridiikan eri osa-alueilta. Avustamme ja autamme yrityksiä ja yksityishenkilöitä asiakaslähtöisesti löytämään tilanteen kannalta parhaat ratkaisut ottamalla huomioon muuttuvan sääntelyn ja ajankohtaisen oikeuskäytännön.
Miten me voisimme olla sinulle avuksi? Lue lisää palveluistamme.
