Suomi-Siirtohinnoittelu-Suomi

Siirtohinnoittelun merkitys tämän päivän globaalissa taloudessa on kasvanut merkittävästi ja globalisaation myötä kansainvälisten yritysten arvoketjut ovat kehittyneet sekä monimutkaisuus on lisääntynyt verotuksen näkökulmasta. Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö (Organisation for Economic Co-operation and Development, OECD) onkin arvioinut, että 60 % maailmankaupasta on konsernin sisäisiä transaktioita. Mitä siirtohinnoittelu oikeastaan on? Alla avattuna siirtohinnoittelun keskeisimmät termit:

Siirtohinnoittelu | Transfer Pricing, TP
Samaan konserniin kuuluvien yhtiöiden välisten liiketoimien hinnoittelu verotusta varten. Kohteena ovat esimerkiksi tavaroiden ja palvelujen kauppa, korvaus aineettoman omaisuuden hyödyntämisestä sekä sisäinen rahoitus.

OECD | Organisation for Economic Co-operation and Development
Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen kansainvälinen järjestö, joka työskentelee yhdessä hallitusten, poliittisten päättäjien ja kansalaisten kanssa luoden kansainvälisiä standardeja ja ratkaisuja erilaisiin sosiaalisiin, taloudellisiin ja ympäristöön liittyviin haasteisiin. OECD edistää kansainvälistä veronkierron torjuntaa mm. tarjoamalla tietokeskuksen dataa ja analysointia, kokemusten vaihtoa, parhaiden käytäntöjen jakamista sekä neuvontaa kansainvälisten standardien asettamista varten.

Erillisyhtiöperiaate | Separate Entity Approach
Lähestymistapa, jossa eliminoidaan konserniyhteyden vaikutus ja konsernin muodostavat, juridisesti erilliset yhtiöt laskevat perinteisten kirjanpidon menetelmien avulla kukin oman paikallisesti verotettavaksi tulevan tuloksensa.

Etuyhteysosapuolet | Associated Enterprises
Etuyhteysosapuolia voivat olla esimerkiksi osakas, muodollisesti riippumaton yhtiö sekä emo-, tytär tai sisaryritys. Usein etuyhteysosapuolilla on yhteinen taloudellinen intressi ja yleensä etuyhteysosapuolella viitataan konserniyhtiöön.

Markkinaehtoperiaate | Arm’s Length Principle
OECD:n valitsema standardi erillisyhtiöperiaatteen soveltamiseen: rajat ylittävissä etuyhteysliiketoimissa siirtohinnan ja muiden ehtojen tulee olla vastaavat kuin itsenäisten markkinatoimijoiden välillä.

Siirtohinnoitteludokumentaatio | Transfer Pricing Documentation
Verovelvollisen laatima kirjallinen selvitys keskenään etuyhteydessä olevien yritysten välisten liiketoimien hinnoittelusta. Selvityksen tarkoituksena on osoittaa, että liiketoimet on hinnoiteltu markkinaehtoperiaatteen mukaan ja täten vähentää kaksinkertaisen verotuksen riskiä. Siirtohinnoitteludokumentaatio muodostuu konsernitietojen dokumentoinnista (Master File), verovelvollistietojen dokumentoinnista (Local File) sekä verotuksen maakohtaisesta raportista (Country-by-Country Report). Eri EU-valtioiden vaatimukset poikkeavat huomattavasti toisistaan. Useassa valtiossa toimivan konserniyrityksen on otettava toiminnassaan huomioon vaatimusten poikkeavuudet.

Toimintoanalyysi / toimintoarviointi / funktioanalyysi | Functional analysis
Osaksi siirtohinnoitteludokumentaatiota liitettävä selvitys, jonka tarkoituksena on pyrkiä tunnistamaan kunkin etuyhteysosapuolen oleellisimmat toiminnot, riskit sekä sitoutunut muu varallisuus ja tehdä voittoallokaatio näiden pohjalta, jotta riippumattomat osapuolet, jotka tekisivät transaktioita keskenään, saisivat kompensaation funktioidensa mukaisesti. Analyysi keskittyy konsernin arvonmuodostukseen ja miten konserniyritysten, eli etuyhteysosapuolten toiminnot vaikuttavat toisiinsa ja millä tavalla etuyhteysosapuolet panostavat arvon luomiseen. Oleellista ei ole niinkään toimintojen lukumäärä, vaan toimintojen taloudellinen merkitys. 

Dokumentointivelvoite | Documentation obligation
Dokumentointivelvoite perustuu Suomessa Verotusmenettelystä annetuin lain 14 §:ssä säädettyihin määräyksiin ja se koskee etuyhteysosapuolia, joista toinen osapuoli on ulkomaalainen. Pienen ja keskisuuren yrityksen ei tarvitse laatia siirtohinnoitteludokumentointia. Huomattavaa kuitenkin on se, että vaikka dokumentointivelvoitetta ei ole, tulee siirtohinnoittelun silti olla markkinaehtoista.

Siirtohinnoittelumalli | Transfer Pricing Model
Kokonaisnäkemys konserniyhtiöiden roolista ja näiden roolien vaikutuksesta konsernin arvoketjuun, sisäisten liiketoimien hinnoitteluun ja lopulta verotettavan tulon jakautumiseen toimintamaiden kesken. Malli torjuu merkittävästi riskiä veroriidoista paikallisten veroviranomaisten kanssa.

Verrokkihaku | Comparable search, Benchmarking study
Sisäistä tai ulkoista riippumatonta vertailutietoa hyödyntämällä laadittu tilastollinen analyysi, jolla pyritään tiettyä konsernin sisäistä transaktiota koskien joko 1) määrittämään markkinaehtoinen hinnoittelutaso (sovellettavaksi tulevissa liiketoimissa); tai 2) todentamaan sovelletun hinnoittelun markkinaehtoisuus (jo tapahtuneissa liiketoimissa).

Siirtohinnoittelun ennakolliset menettelyt
Siirtohinnoittelun ennakollisilla prosesseilla pyritään ehkäisemään veroriitojen syntymistä.

Ennakollisen keskustelun tavoitteena ohjata yritystä toimimaan oikein. Keskustelu veroviranomaisen kanssa käynnistyy yrityksen omasta aloitteesta, yleensä liittyen suunnitteilla oleviin järjestelyihin. Ennakollinen keskustelu perustuu viranomaisen velvoitteeseen ohjata verovelvollista. Yrityksen näkökulmasta tavoitteena on luottamuksensuoja. Ennakollinen keskustelu on vuorovaikutteisempi ja epävirallisempi vaihtoehto raskaamman ja pidempikestoisen ennakkoratkaisun rinnalle. Tyypillisesti keskustelusta laaditaan kirjallinen raportti, joka rinnastuu esimerkiksi verotarkastukseen tai valvontakäynnin yhteydessä annettuun ohjeistukseen, eli ratkaisu on veroviranomaista sitova luottamuksensuojan takia.

Ennakkoratkaisu on sitova päätös verotusmenettelystä. Yritykset ja yhteisöt voivat saada useimpiin verokysymyksiin Verohallinnolta etukäteen ennakkoratkaisun. Ne ovat sitovia päätöksiä siitä, miten Verohallinto verotusta toimittaessaan menettelee yksittäisessä veroasiassa. Ennakkoratkaisu annetaan määräajaksi ja sen soveltamista pitää vaatia. Toisin kuin ennakollinen keskustelu, ennakkoratkaisun päätös on valituskelpoinen ja ennakkoratkaisulla voidaan hakea Verohallinnon kannanottoa tulkinnanvaraisempiin ja monimutkaisempiin kysymyksiin.

Cross-Border Dialogue on Suomen Verohallinnon ideoima kansainvälinen ennakollinen prosessi, joka on käytännössä yhtäaikainen ennakkoratkaisuprosessi useammassa maassa. Menettelyssä eri valtioiden viranomaiset tulkitsevat esitettyä verokysymystä ja sitovuus perustuu kunkin valtion kansalliseen lainsäädäntöön.

APA-sopimuksessa (Advance Pricing Agreement) on kyse valtioiden välisestä ennakkohinnoittelusopimuksesta. APA-prosessi käynnistyy yrityksen hakemuksella eikä siinä ole ratkaisupakkoa tai määräaikaa.

Sisäisen rahoituksen siirtohinnoittelu | Transfer pricing of intra-group financial transactions
Sisäisen rahoituksen siirtohinnoittelusta on kyse silloin kun on kyse esimerkiksi konsernin sisäisistä lainoista, takauksista, cash pool -järjestelyistä sekä suojausmekanismeista ja -instrumenteista. Rahoituksen antajan tulee kaikissa tilanteissa saada markkinaehtoinen tuotto. Markkinaehtoinen korkomarginaali määritetään riippumattomista luottoluokitelluista yhtiöistä saatavilla olevan verrokkitiedon pohjalta.

Sisäiset hinnoittelumenetelmät | Internal transfer pricing methods
Käytetään osapuolten välisten liiketoimien hinnoitteluun konsernin päivittäisessä toiminnassa. Tämä on johdon päätettävissä eikä siihen liity verotuksellista säätelyä – usein valinnassa määrittävinä tekijöinä on kirjanpitoon ja raportointiin liittyvät sisäiset seikat. Tulleihin ja arvonlisäverotukseen liittyvät seikat on otettava kuitenkin huomioon, sillä ne saattavat olla joskus ristiriidassa siirtohinnoittelun kanssa.

Ulkoiset hinnoittelumenetelmät | External transfer pricing methods
Käytetään liiketoimien hinnoittelun markkinaehtoisuuden todentamiseen (validointi) verotusta varten OECD:n ohjeiden mukaisia siirtohinnoittelumenetelmiä. Soveltuvimman menetelmän valinta ja soveltaminen ovat keskeinen osa siirtohinnoitteludokumentaation pakollista sisältöä. Tässä avainasemassa on riippumaton ja luotettava vertailutieto.

Markkinahintavertailumenetelmä | Comparable Uncontrolled Price Method, CUP
Hinta määritetään vertailemalla toisistaan riippumattomien osapuolten vertailukelpoisissa olosuhteissa ja vertailukelpoisissa transaktioissa käyttämiä hintoja etuyhteysosapuolten sisäisissä transaktioissaan käyttämiin hintoihin. Tämän menetelmän kautta saatu hinta on käytännössä paras näyttö markkinaehtoisuudesta ja käsitteellisesti menetelmä edustaa markkinalähtöistä menetelmää, sillä se vastaa suoraan kysymykseen: ”mitä riippumattomat osapuolet maksaisivat kyseisestä transaktiosta?” Soveltuu yleensä parhaiten etenkin noteerattujen hyödykkeiden siirtohinnoitteluun.

Jälleenmyyntihinta | Resale Price Method, RPM, R-
Menetelmä lähtee siitä hinnasta, jolla etuyhteysosapuolelta ostettu tuote jälleenmyydään edelleen riippumattomalle osapuolelle. Siirtohinta saadaan vähentämällä riippumattomalle osapuolelle myydystä suoritteesta, eli jälleenmyyntihinnasta kohtuulliset suoritteeseen kohdistuvat kulut ja voittomarginaali. Vähennettävää erää kutsutaan jälleenmyyntihintamarginaaliksi. Menetelmässä vertailu tapahtuu myyntikatteen tasolla ja kate, joka jää jälleenmyyjälle, määritellään tavallisesti prosenttiosuutena myynnistä. Sopii parhaiten markkinointitoimintaan sekä toimintaan, jossa jälleenmyyjä ei ostaessa ja myydessä muokkaa tuotetta olennaisesti tai nosta tuotteen arvoa.

Kustannusvoittolisä | Cost Plus Method, CPM, C+
Menetelmässä markkinaehtoinen siirtohinta saadaan lisäämällä suoritteen tuottamisesta aiheutuviin kustannuksiin kohtuullinen kate (käytetään termejä voittolisä tai profit mark up). Menetelmä soveltuu todennäköisesti parhaiten markkinaehtoisuuden validoivaksi menetelmäksi tilanteissa, joissa etuyhteysosapuolet myyvät toisilleen puolivalmisteita, kuten komponentteja tai palveluita, joita ei kuitenkaan myydä riippumattomille tahoille.

Liiketoiminettomarginaali | Transactional Net Margin Method, TNMM
Menetelmässä määritellään nettovoittomarginaali (useimmiten liikevoitto), jota riippumattomat osapuolet olisivat käyttäneet vastaavassa transaktiossa. Tämän jälkeen nettovoittomarginaali suhteutetaan voiton syntymistä kuvaavaan tunnuslukuun, kuten liikevaihtoon, kustannuksiin, palkkoihin tai sitoutuneeseen pääomaan. Nettomarginaalin nimittäjänä käytetään sitä tunnuslukua, johon testattavan osapuolen toiminnan arvo perustuu. Nettovoittomarginaalin ja voiton syntymistä kuvaavaa tunnusluvun suhdelukua kutsutaan voittoindikaattoriksi, jota sovelletaan kohdeyritykseen niin, että kohdeyrityksen voittoindikaattori on vastaavan suuruinen kuin vertailtavien yritysten. Merkittävin menetelmän etu on siinä, että julkisista tietopankeista on saatavilla runsaasti tietoa liikevoittotasoista, kun vertailukohtana käytetään tietopankeista saatavia yritysten tunnuslukuja.

Voitonjakamismenetelmä | Profit Split Method, PS
Menetelmä soveltuu parhaiten tilanteisiin, kuten integroituneiseen toimintoihin, joihin muut transaktiokohtaiset menetelmät eivät sovellu. Lisäksi menetelmä todennäköisesti soveltuu parhaiten tilanteisiin, joissa molemmat transaktion osapuolet tuottavat ainutlaatuisia ja arvokkaita kontribuutioita, kuten ainutlaatuista ja arvokasta aineetonta omaisuutta. Menetelmän voidaan olettaa olevan sopivin kaksipuoleisena menetelmänä, mikäli transaktion kummallekaan osapuolelle ei ole löydettävissä luotettavia vertailukohteita yksipuolisen siirtohinnoittelumenetelmän käyttämiseksi.

Siirtohinnoittelun ulkoiset tietokannat
Siirtohinnoittelussa hyödynnetään kaupallisia yritystietokantoja:

BVD Orbis
Yleisin käytössä oleva tietokanta verrokkihakujen laatimiseen. Soveltuu parhaiten tavarakauppa ja palvelutransaktioiden testaamiseen (TNMM)

Royaltystat / Royaltyrange
Yhdysvaltalaisten listayhtiöiden markkinaviranomaiselle (SEC) failaamia sopimuksia sisältävä tietokanta. Soveltuu parhaiten lisensointitransaktioiden testaamiseen (CUP)

Bloomberg
Globaali yritys ja rahoitustietokanta. Soveltuu erityisesti rahoitustransaktioiden testaamiseen (CUP)

Aineettoman siirtohinnoittelu | Transfer pricing of intangible assets
Globalisoituneessa maailmassa etuyhteysosapuolten väliset liiketoimet liittyvät usein aineettomaan omaisuuteen. Aineeton omaisuus määritellään laajasti olevan kaikkea muuta liiketoiminnassa arvoa tuottavaa omaisuutta, joka ei ole fyysistä tai rahoitukseen liittyvää omaisuutta, ja joka voidaan omistaa tai jota voidaan hallinnoida kaupallisessa käytössä sekä josta riippumattomat osapuolet maksaisivat transaktion tapahtuessa. Käytännössä aineetonta omaisuutta on muun muassa tavaramerkit, patentit, liikenimet, tietotaito (know-how), tekijänoikeudet, mallioikeudet, liikesalaisuudet sekä joissain tapauksissa konsernisynergiat ja tietylle markkinalle ominaiset piirteet.  Aineettoman omaisuuden siirtohinnoittelussa pyritään tapauskohtaisesti määrittämään liiketoimelle markkinaehtoinen hinta.

Siirtohinnoittelun riidanratkaisu | Conflict resolution in transfer pricing
Siirtohintaoikaisuun voi hakea muutosta joko kansallisesti tai rajat ylittävästi. Suomessa oikaisuvaatimus tehdään Verohallinnolle ja jos Verohallinto ei hyväksy oikaisuvaatimusta, ratkaistaan oikaisuvaatimus verotuksen oikaisulautakunnassa. Oikaisulautakunnan päätöksestä voi valittaa hallintotuomioistuimiin. Rajat ylittävästä sopimusmenettelystä (Mutual Agreement Procedure, MAP) on kyse silloin kun verovelvollinen hakee keskinäisen sopimusmenettelyn aloittamista tarkoituksenaan poistaa kaksinkertainen verotus. Sopimusmenettelyyn voi osallistua kaksi tai useampi veroviranomaista. Menettely perustuu joko EU-riitojenratkaisumenettelyyn, EU-arbitraatiosopimusmenettelyyn tai verosopimusmenettelyyn.

Liiketoimen sivuuttaminen ja korvaaminen
Liiketoimen sivuuttamisesta tai korvaamisesta on kyse siitä, että etuyhteydessä olevien osapuolien liiketoimi poikkeaa siitä, mitä taloudellisesti järkevästi toimivat riippumattomat osapuolet sopisivat ja tällöin liiketoimi voidaan joko sivuuttaa tai korvata toisella. Sivuuttaminen ei kuitenkaan ole ensisijainen toimi, vaan lähtökohtaisesti määrittäminen tapahtuu ottamalla huomioon kunkin osapuolen näkökulma ja realistiset vaihtoehdot päätöksentekohetkellä.

Siirtohinnoittelu on (hyvistä vinkeistä huolimatta) usein hankalaa ja aikaavievää. Siksi meidän tehtävämme on tehdä siitä sinulle helppoa ja vaivatonta.

Mikäli siis keskittyisit mieluummin kansainväliseen liiketoimintaasi ilman ylimääräisiä huolia, tarpeettomia riskejä tai kohtuutonta hallinnollista vaivaa, anna meidän hoitaa siirtohinnoitteluasiasi kuntoon yhdessä globaalin yhteistyökumppaniverkostomme kanssa. Samalla pidämme huolen, että käytössä on kulloiseenkin tilanteeseen sopiva, tehokas ja tarkoituksenmukainen sisäinen toiminta- ja siirtohinnoittelumalli. Tutustu siirtohinnoittelupalveluihimme.