Suomalaisilla työmarkkinoilla on viime vuosina entistä vahvemmin yleistynyt suuntaus, jossa kaikki tietyn yrityksen hyväksi työskentelevät henkilöt eivät välttämättä ole enää työsuhteessa yritykseen, vaan tarjoavat palveluitaan tai työsuoritteitaan freelancereina tai konsultteina. Myös julkisuudessa on esitetty useita puheenvuoroja, jotka puhuvat freelancerina toimimisen puolesta erityisesti toiminnan joustavuuden vuoksi.
Tavoitteena molemminpuolinen joustavuus
Freelancer-sopimuksilla mahdollistetaan parhaimmillaan molemminpuolinen joustavuus sopimussuhteissa. Monilla erityisesti kasvuvaiheessa olevilla pienemmillä yrityksillä voi olla tarve pelkästään osa-aikaiselle konsultoinnille tai muille työsuoritteille eikä välttämättä mahdollisuutta palkata kokoaikaista työntekijää. Lisäksi erityisesti pienissä kasvuyrityksissä työsuhteen lakisääteiset ja työehtosopimuksista aiheutuvat velvollisuudet koetaan tämänkaltaisissa tilanteissa liian raskaiksi soveltaa.
Työnantajavelvoitteet kasvattavat yrityksen kustannuksia ja heikentävät yrityksen ketteryyttä reagoida liiketoiminnassa toisinaan nopeastikin muuttuviin tilanteisiin.
Toisaalta freelancer voi joustavamman sopimussuhteen kautta tarjota palveluitaan useille yrityksille eri tavalla kuin jos toimisi työsuhteessa – näin freelancer voi saada itselleen huomattavasti enemmän töitä kuin yhden työnantajan palveluksessa olisi mahdollista. Toinen hyöty freelancerin näkökulmasta on myös käytännön työn joustavuus: useinkaan työsuoritteet eivät ole jatkuvasti sidottuja tiettyyn aikaan tai paikkaan vaan työsuoritteiden aikatauluista ja sisällöistä voidaan sopia aina tapauskohtaisesti.
Tästä aiheesta keskusteltaessa on kuitenkin muistettava myös asian kääntöpuoli, sillä freelancer-malli ei sovi kaikille eikä kaikkiin tilanteisiin. Aina ei ole kohtuullista henkilön kannalta sitoutua freelancer-suhteeseen eikä malli silloin ole luonnollinen vaihtoehto yrityksen ja henkilön väliseen sopimussuhteeseen. Tämä voi olla tilanne erityisesti matalapalkkaisissa työtehtävissä ja esimerkiksi silloin, kuin henkilöllä ei ole tosiasiallista mahdollisuutta tehdä tai saada samanaikaisesti lisätöitä muualta.
Sopimuksessa huomioon otettavia asioita
Pakottava työlainsäädäntö sekä mahdollisesti alalla yleissitovat työehtosopimukset soveltuvat automaattisesti silloin, kun työsuhteen laissa määritellyt tunnusmerkit täyttyvät riippumatta siitä, mikä osapuolten ajatus sopimussuhteen luonteesta on ollut. Tämä voi jälkikäteen esimerkiksi riitatilanteissa tai muutoin sopimusten päättämistilanteissa aiheuttaa ongelmia. Lisäksi verotuksen näkökulmasta voi aiheutua jälkiseuraamuksia, jos huomataan, että työkorvauksena maksetut suoritteet olisikin pitänyt käsitellä ennakkoperinnässä palkkana. Freelancer-sopimusten laatimisessa onkin käytettävä erityistä huolellisuutta, kun sekä palveluita tuottavan henkilön että yrityksen tarkoituksena on laatia nimenomaan freelancer- tai muu konsulttisopimus ilman, että osapuolten välille syntyy työsuhdetta.
Muodollisena tunnusmerkkinä toimeksiantosuhteesta on verohallinnon käytännössä pidetty sitä, että freelancer on rekisteröitynyt elinkeinonharjoittajana joko yhtiömuodon tai toiminimen kautta ja huolehtii itse pakollisten sosiaalivakuutusmaksujensa maksamisesta. Seuraavassa on lisäksi kuvattu joitakin erityisiä sopimuksellisia ja tosiasiallisia seikkoja, jotka vaikuttavat sen tulkinnassa, onko kyseessä työsuhde vai freelancer-suhde.
Työsopimuslain (55/2001, muutoksineen) mukaan työsuhteen yksi keskeisin tunnusmerkki on se, että työntekijä tekee henkilökohtaisesti työtä työnantajan lukuun tämän johdon ja valvonnan alaisena. Mikäli henkilö sitoutuu sopimuksessa nimenomaisesti henkilökohtaisesti tekemään työtä yrityksen hyväksi, voi sopimuksesta syntyä riski työsuhteesta. Säännöstä on kuitenkin käytännön poikkeuksia, sillä voi hyvinkin olla, että toimeksiantaja on halunnut tilata työsuoritteen juuri tietyltä henkilöltä tämän ammattitaidon vuoksi ilman, että kummankaan osapuolen tarkoituksena on solmia työsuhdetta. Silloin yksinään työsuoritteiden henkilökohtaisuuden ei pitäisi muodostaa riskiä työsuhteen syntymisestä toimeksiantajan ja toimeksisaajan välillä.
Työnantajan johtoa ja valvontaa kutsutaan myös direktio-oikeudeksi. Freelancer-suhteessa freelancer työskentelee hyvin itsenäisesti ilman, että toimeksiantaja valvoo tai johtaa tämän työtä. Tämän tunnusmerkin painoarvo on kuitenkin vuosien varrella monilla aloilla vähentynyt, sillä yhä useammissa työsuhteissa erityisesti asiantuntija-aloilla työnantajan direktio-oikeus saattaa käytännössä rajoittua vain työnteon yleisten puitteiden tarjoamiseen.
Freelancer-sopimuksille tyypillistä on, että freelancer laskuttaa yritystä tehdyn työsuoritteen perusteella. Laskutus voi olla esimerkiksi tuntiperusteista tai sitten se voidaan sitoa tiettyihin työsuoritteisiin. Sopimuksessa on joka tapauksessa hyvä muotoilla selkeästi se, millä perusteella ja aikataululla työsuoritteista maksetaan.
Työsuhteissa palkka usein kuitenkin sidotaan ajankäyttöön, vaikka palkkausta voidaan täydentää myös esimerkiksi provisioelementeillä.
Freelancer-suhteissa ei tulisi rajoittaa sitä, ottaako freelancer vastaan töitä muilta yrityksiltä. Lähtökohtaisesti freelancerin tulisi siis sopimuksen perusteella olla vapaa työskentelemään myös muiden yritysten hyväksi. Verohallinnon voimassa olevan ohjeistuksen mukaan arvioitaessa työkorvauksen ja palkan välistä rajanvetoa aloittavalla yrityksellä ei kuitenkaan tarvitsisi olla kuin yksi toimeksiantaja, jos tämä on muutoin järjestänyt toimintansa asianmukaisesti yritystoiminnan harjoittamiseksi.
Työsuhteessa työvälineet ja työntekopaikan tarjoaa yleensä työnantaja. Työntekopaikka toki voi monesti vaihdella eikä yrityksillä aina välttämättä edes ole kiinteää toimipistettä työntekijöidensä käyttöön. Joka tapauksessa freelancer-sopimuksissa kannattaa selkeästi avata myös tätä asiakokonaisuutta sen tulkinnan tukemiseksi, että freelancer on toimeksiantajastaan itsenäinen elinkeinonharjoittaja. Työntekopaikkaan liitännäinen kysymys on myös työajan määrittäminen. Työsuhteessa työntekijä on lähtökohtaisesti sidottu työnantajan määrittämään työaikaan. Toimeksiantajalla ei kuitenkaan pitäisi olla freelanceriin nähden työajan tai ajankäytön suhteen kontrollia, vaan toimeksisaajan aikataulujen osalta tulisi merkitystä olla vain sillä, milloin sovitut työsuoritteet tai niiden lopputulokset toimitetaan.
Kuten yllä olevasta huomataan, tulkinnassa ei ole yhtä oikeaa vastausta tai ohjenuoraa, vaan sopimussuhteen tulkinta joko työsuhteeksi tai toimisuhteeksi edellyttää kokonaisarviota koko sopimussuhteesta ja sen tosiasiallisesta luonteesta.
Kirjoittaja työskentelee työoikeudellisiin, yhtiöoikeudellisiin ja kaupallisiin sopimuksiin erikoistuneena asiantuntijana vero- ja lakipalveluissamme (Tax & Legal Services).
Alder & Soundilla on kokonaisvaltaista osaamista yritysjuridiikan eri osa-alueilta. Avustamme ja autamme yrityksiä asiakaslähtöisesti löytämään yrityksen kannalta parhaat ratkaisut ottamalla huomioon muuttuvan sääntelyn ja ajankohtaisen oikeuskäytännön. Keskustelemme mielellämme lisää tarjoamistamme palveluista yrityksesi kannalta.
www.svalner.se
www.atlas.tax
www.alder.fi