Euroopan unionin tuomioistuin (EUT) on vastaanottanut neljä mielenkiintoista ennakkoratkaisuhakemusta, jotka liittyvät siirtohinnoitteluun, eli konserniyhtiöiden välisiin transaktioihin ja niiden arvonlisäverotukselliseen käsittelyyn. Ensimmäiset kaksi tapausta ovat erityisen mielenkiintoisia verovelvollisen oma-aloitteisten siirtohintaoikaisuiden osalta, kolmannessa tapauksessa pohditaan hallintopalvelutransaktioiden arvonlisäveron vähennysoikeutta ja neljännessä siirtohinnoittelussa asetettua markkinaehtoista hintaa arvonlisäverotuksen käyvän markkina-arvon näkökulmasta. Näistä tapauksista EUT on vihdoin julkaissut ensimmäisen tuomionsa (Weatherford Atlas Gip, C-527/23), jota käsitellään tarkemmin tässä blogissa.
Tapauksessa C-527/23 Weatherford Atlas Gip EUT:lta on pyydetty kantaa hallintopalveluiden arvonlisäveron vähennysoikeuteen tilanteessa, jossa Romaniassa sijaitseva arvonlisäverovelvollista liiketoimintaa harjoittava yhtiö (Foserco) on ostanut samaan konserniin kuuluvilta Romanian ulkopuolelle sijoittautuneilta yhtiöiltä yleisiä hallintopalveluja, joiden ostoihin sisältyvän arvonlisäveron (n. 356 540 euroa) vähennysoikeuden Romanian veroviranomainen oli evännyt. Vähennysoikeus oli evätty sillä perusteella, ettei verovelvollinen ollut osoittanut verollisen liiketoiminnan ja palvelujen välistä yhteyttä eivätkä veroviranomaisen mukaan palvelut olleet verovelvolliselle tarpeellisia.
Konsernista ostettujen hallintopalvelujen arvonlisäveron vähennysoikeutta ei voi evätä veroviranomaisen tekemän tarpeellisuusarvion perusteella eikä siksi, että palveluita on tarjottu myös muille konserniyhtiöille.
EUT on odotetusti todennut, ettei konsernista ostettujen hallintopalvelujen arvonlisäveron vähennysoikeutta voi evätä veroviranomaisen tekemän tarpeellisuusarvion perusteella eikä siksi, että palveluita on tarjottu myös muille konserniyhtiöille. EUT:n mukaan arvonlisäverodirektiivin 168 artikla, jossa säädetään verovelvollisen vähennysoikeudesta, on esteenä kansalliselle säännöstölle ja käytännölle, jonka nojalla veroviranomainen oli evännyt arvonlisäveron vähennysoikeuden. Toisin sanoen veroviranomaisella ei ollut oikeutta evätä tytäryhtiön konsernista hankkimien hallintopalvelujen arvonlisäverojen vähennysoikeutta sillä perusteella, että näiden palvelujen hankkiminen ei ole ollut tarpeellista eikä tarkoituksenmukaista ja että palveluita oli suoritettu muille konserniyhtiöille.
Muuta merkittävää EUT:n tuomiossa
Päätöksessä EUT on ohjeistanut ennakkoratkaisua pyytänyttä tuomioistuinta selvittämään, ovatko hallintopalvelujen hankinnat arvonlisäveron alaisia liiketoimia. Tätä varten on varmistettava, onko kyseessä olevien palvelujen ja verovelvollisen maksaman vastikkeen välillä suora yhteys. Lisäksi on selvitettävä, että verovelvollinen ja kyseessä olevat hallintopalvelut suorittaneet yhtiöt ovat verovelvollisia ja että verovelvollinen on myöhemmässä vaihdannan vaiheessa käyttänyt kyseisiä palveluja omia verollisia liiketoimiaan varten.
EUT on myös pyytänyt tuomioistuinta selvittämään, miltä osin kyseiset palvelut on tosiasiassa suoritettu verovelvollisen liiketoimien mahdollistamiseksi (palvelujen suorittamisesta tehtyjen sopimusten sekä taloudellisten ja kaupallisten realiteettien valossa). Ostoihin sisältyvän arvonlisäveron katsotaan nimittäin rasittavan verovelvolliselle suoritettuja palveluja vain tältä osin.
EUT pyytää tuomioistuinta myös varmistamaan, että verovelvollisen osuus näiden palvelujen kustannuksista vastaa tosiasiallisesti niitä palveluja, jotka verovelvollinen on saanut omia verollisia liiketoimiaan varten.
Lopuksi EUT toteaa, että merkityksetöntä on se, onko hallintopalveluiden hankkiminen tarpeellista tai tarkoituksenmukaista. Vähennysoikeuden edellytyksenä ei nimittäin ole, että toteutettu liiketoimi olisi taloudellisesti kannattava, koska arvonlisäverojärjestelmän yksi perusperiaatteista on liiketoiminnalle aiheutuvan verorasituksen neutraalisuus toiminnan tarkoituksesta tai tuloksesta riippumatta.
Verovelvollinen, huomio nämä
Verovelvollisella on todistustaakka ja sen on osoitettava, että se täyttää vähennyksen tekemiseen vaadittavat edellytykset. Näin ollen veroviranomainen voi vaatia verovelvollista esittämään tarpeellisiksi katsomansa todisteet vähennysoikeuden myöntämiseksi. Mikäli hallintopalveluiden allokaatio ei ole perusteltavissa tai sisäiset sopimukset ovat vinossa todellisuuteen peilaten, on verovelvollisella haasteita perustella oikeutusta arvonlisäveron vähennykselle.
Haluamme olla avuksi!
Kuulostaako monimutkaiselta? Olethan yhteydessä, niin käydään läpi hallintopalveluiden allokaatioperusteet ja korjataan sisäiset sopimukset suoriksi, myös arvonlisäverotuksen näkökulmasta.
Keskustelemme mielellämme myös EUT:ssa käsittelyssä olevien ennakkoratkaisuhakemusten mahdollisesta vaikutuksesta tarkemmin.
Meillä Alderilla on kokonaisvaltaista osaamista yrityksiä koskevan verotusasioiden ja juridiikan eri osa-alueilta, myös kansainvälisesti. Avustamme ja autamme yrityksiä ja yksityishenkilöitä asiakaslähtöisesti löytämään tilanteen kannalta parhaat ratkaisut ottamalla huomioon muuttuvan sääntelyn ja ajankohtaisen oikeuskäytännön.
Miten me voisimme olla sinulle avuksi? Lue lisää palveluistamme.
