Kun työntekijät liikkuvat eri maiden välillä, voi sekä työnantajalle että työntekijälle muodostua eri veroseuraamuksia kussakin maassa tilanteesta riippuen. Työntekijöitä voidaan lähettää Suomesta ulkomaille komennukselle niin, että työntekijät pysyvät työsuhteessa suomalaiseen työnantajaansa tai niin, että työntekijä siirtyy paikalliseen konserniyhtiön työntekijäksi komennuksen ajaksi. Suomesta ulkomaille työskentelemään lähdettäessä työntekijöiden verokysymykset tulevat nopeasti esille ja tätä kautta myös työnantajien ilmoitus- ja raportointivelvoitteet.
Suomessa asuvan henkilön ulkomailla työskentelystä saama tulo on lähtökohtaisesti Suomessa veronalaista tuloa. Toisaalta Suomea koskevat verosopimukset voivat rajoittaa Suomen verotusoikeutta. Tulo voi kuitenkin olla tietyin säädetyin edellytyksin myös Suomessa kokonaan verovapaata tuloa.
Alle kuusi kuukautta kestävä ulkomaankomennus
Verotuksen näkökulmasta lyhyet ulkomaankomennukset ovat selkeitä. Kun suomalaisen yrityksen työntekijä lähetetään ulkomaille alle kuudeksi kuukaudeksi, verotetaan työntekijän palkka Suomessa. Suomalaisen työnantajan tulee toimittaa normaaliin tapaan palkasta ennakonpidätys työntekijän verokortin mukaan, maksaa sosiaaliturvaan liittyvät maksut ja ilmoittaa palkka tulorekisteriin.
Mikäli suomalaiselle yritykselle muodostuu työskentelyvaltioon kiinteä toimipaikka työskentelyvaltio voi kuitenkin verottaa työntekijän palkan lyhyenkin oleskelun perusteella. Sama tilanne voi syntyä, jos Suomella ja työskentelyvaltiolla ei ole voimassaolevaa verosopimusta. Verosopimustilanteissa työskentelyvaltiolla ei pääsääntöisesti ole verotusoikeutta lyhyissä ulkomaankomennuksissa.
Yli kuusi kuukautta kestävä ulkomaankomennus
Edellä mainitusta poiketen, Suomesta ulkomaille lähetetyn työntekijän palkka on ns. kuuden kuukauden säännön perusteella Suomessa verovapaata, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät: 1) työskentelyvaltiolla on verosopimuksen mukaan verotusoikeus kyseiseen tuloon, jos Suomen ja työskentelyvaltion välillä on tuloverotusta koskeva sopimus 2) kyseessä on vähintään 6 kuukautta yhtäjaksoisesti kestävä ulkomaantyöskentely ja 3) työntekijä ei oleskele Suomessa enempää kuin keskimäärin kuutena päivänä kuukautta kohden.
Työskentelyvaltion verotusoikeus
Ehdoton edellytys ns. kuuden kuukauden säännön soveltamiselle on, että työskentelyvaltiolla on oikeus verottaa työntekijän palkkaa verosopimusten mukaan. Verosopimusten mukainen verotusoikeus työskentelyvaltiolle syntyy yleensä, jos työntekijä oleskelee työskentelyvaltiossa yli 183 päivää 12 kuukauden aikana. Verosopimuksesta riippuen tätä ajanjaksoa seurataan joko peräkkäiset 12 kuukautta tai kalenterivuoden ajan. Toisaalta, jos suomalaiselle yritykselle muodostuu työskentelyvaltioon kiinteä toimipaikka, voi verotusoikeus kyseisestä ajanjaksosta huolimatta syntyä.
Oleskeluksi luetaan kaikki päivät, jotka vietetään työskentelyvaltiossa. Oleskeluksi luetaan myös ennen työskentelyä, sen aikana ja sen jälkeen työskentelyvaltiossa vietetyt lomapäivät. Edellä mainitusta on myös hyvä huomata, että tulon verovapauden edellytyksenä ei sen sijaan ole, että työskentelyvaltio tosiasiassa verottaa tulon.
Kuuden kuukauden yhtäjaksoinen työskentely
Kuuden kuukauden yhtäjaksoinen työskentely ulkomailla ei ole sidottu kalenterivuoteen eikä täysiin kalenterikuukausiin. Aikaan lasketaan tosiasiallinen työskentelystä johtuva aika. Työskentelyn alussa tai lopussa vietetty loma ei pidennä työstä johtuvaa oleskeluaikaa.
Myös työntekijän työskentelyvaltio voi vaihtua vaadittavan ajanjakson aikana ilman, että tällä olisi vaikutusta verokohteluun, mikäli myös uudella työskentelyvaltiolla on verotusoikeus työntekijän palkkaan.
Suomi-päivät
Eniten kuuden kuukauden säännön soveltumisen vaatimuksista herättää keskustelua ulkomaantyöskentelyn aikaiset ns. Suomi-päivät. Yhtäjaksoisen ulkomailla työstä johtuvan oleskelun ei katsota keskeytyvän Suomessa käyntien takia, jos Suomessa oleskelu ei ylitä keskimäärin kuutta päivää kutakin täyttä työskentelykuukautta kohti.
Esimerkki: Suomalaisen yrityksen työntekijä työskentelee ulkomailla 3.2.2020-7.9.2020 välisen ajan. Ajanjaksoon sisältyy seitsemän täyttä työskentelykuukautta. Näin ollen Suomi-päiviä saa kertyä enintään 42 päivää.
Suomi-päiviä laskettaessa merkitystä ei ole sillä, mikä on Suomessa käyntien syy tai kesto. Myös ulkomaantyöhön liittyvät Suomessa käynnit lasketaan mukaan Suomi-päiviin. Kuuden kuukauden sääntö voi näin ollen soveltua, vaikka yhden kuukauden aikana Suomi-päiviä olisikin enemmän kuin kuuden päivän ajan, esimerkiksi lomakausista johtuen. Siten myös lomapäivät lasketaan ns. Suomi-päiviksi. Määrää voidaan tasoittaa tulevina työskentelykuukausina, jos tiedetään, että työskentely ulkomailla jatkuu, eikä sallittujen Suomi-päivien yhteismäärä tule ylittymään.
Suomi-päiviksi ei puolestaan lasketa Suomessa oleskelua, joka aiheutuu pakottavasta, työnantajasta ja työntekijästä riippumattomasta ja odottamattomasta syystä. Edellä mainittuna syynä voidaan pitää esimerkiksi oman tai perheenjäsenen vakavaa sairastumista, lähisukulaisen hautajaisia, työskentelyvaltion sotatilaa tai poliittisia levottomuuksia sekä sairausepidemiaa (esim. koronavirus).
Jos työnantaja arvioi kuuden kuukauden säännön soveltuvan, palkasta ei tarvitse toimittaa ennakonpidätystä Suomeen.
Ulkomaantyöhön liittyviä verovapaita korvauksia
Työnantaja voi korvata verovapaasti työntekijän elantokustannuksia, jotka liittyvät työntekijän ulkomaantyöskentelystä aiheutuviin kuluihin. Tällaisia korvauksia ovat työnantajan maksamat työntekijän ja hänen perheensä muutto- ja matkakustannukset, tavanomaiset lasten koulutuskustannukset sekä tavanomainen yksityinen palveluhenkilöstö. Verovapaata on myös osa työntekijän asumisedusta perustuen Verohallinnon vuosittain antamaan luontoisetupäätökseen.
Verovapaiden elantokustannusten piiriin kuuluu esimerkiksi työskentelyvaltion vastaavan kansainvälisen koulun lukukausimaksut. Lisäksi ulkomailla työskentelyyn liittyen on annettu mahdollisuus korvata tavanomainen yksityinen palveluhenkilöstö, jota voidaan pitää työskentelyvaltion maan olosuhteet huomioon ottaen yleiseen käytäntöön kuuluvana. Tällaista henkilöstöä voi olla esimerkiksi lastenhoitaja, kokki, puutarhuri, autonkuljettaja ja turvallisuusmies.
Jos ulkomaankomennus ei edellytä työntekijän perheen mukana oloa, mahdolliset lisääntyneet kustannukset perheen osalta ovat kuitenkin veronalaista tuloa.
Haluamme olla avuksi!
Alderilla on kokonaisvaltaista osaamista yrityksiä koskevan verotusasioiden ja juridiikan eri osa-alueilta. Avustamme ja autamme yrityksiä ja yksityishenkilöitä asiakaslähtöisesti löytämään tilanteen kannalta parhaat ratkaisut ottamalla huomioon muuttuvan sääntelyn ja ajankohtaisen oikeuskäytännön.
Miten me voisimme olla sinulle avuksi? Lue lisää palveluistamme.