OECD on julkaissut uutta ohjeistusta siirtohinnoitteluohjeisiin: valtioilla on jatkossa mahdollisuus valita yksinkertaistettu menetelmä jakelutoiminnan markkinaehtoisen korvauksen määrittämiseen.
OECD:n Inclusive Framework julkaisi 19. helmikuuta 2024 raportin koskien Pilar 1:n Amount B:ta, joka on nyt päivitetty osaksi OECD:n siirtohinnoitteluohjeita. Mutta mistä on tarkalleen ottaen kyse?
Tätä muutos tarkoittaa
Tiivistettynä Amount B:n tarkoituksena on yksinkertaistaa siirtohinnoittelua luomalla ”yksinkertaistettu ja virtaviivaistettu” menettely, jolla konsernien markkinointi- ja jakeluyhtiöiden (”baseline marketing and distribution activities”) markkinaehtoiset tuottotasot voidaan jatkossa määrittää erillisten benchmarking-hakujen sijaan mahdollisimman kevyesti ja kustannustehokkaasti universaalin hinnoittelumatriisin avulla. Näin ollen erillisiä vertailutietohakuja ei tarvitsisi näiden liiketoimien osalta enää jatkossa laatia.
On mahdollista, että uudistuksen seurauksena yhtiöt voivat saavuttaa säästöjä maakohtaisten verrokkihakujen laatimisesta sekä niiden vuotuisessa päivityksessä. Samalla voidaan todeta, että uuden menetelmän soveltamisalueiden seuranta sekä menettelyn soveltaminen tulee ainakin alkuvaiheessa vaatimaan resursseja.
Keskeistä ehdotuksessa kuitenkin on, että yhtiö ei voi itse valita soveltaako se yksinkertaistettua menetelmään, vaan harkintavalta on jätetty valtioille, jotka voivat valita soveltavatko ne menetelmää vai ei. Tästä syystä voi pahimmillaan syntyä tilanteita, joissa saman liiketoimen eri päiden verohallinnot ovat eri mieltä liiketoimen markkinaehtoisesta hinnasta.
“Markkinaehtoiset tuottotasot voidaan jatkossa määrittää erillisten benchmarking-hakujen sijaan mahdollisimman kevyesti ja kustannustehokkaasti universaalin hinnoittelumatriisin avulla.”
Ehdot soveltamiselle
Amount B kattaa sekä jakelutoiminnan (ns. buy-sell marketing & distribution transactions), jossa jakelijayhtiö ostaa tavaroita toiselta konserniyhtiöltä ja jälleenmyy niitä omalla markkinallaan, sekä agentteja (sales agency & commissionaire transactions), jotka kontribuoivat tavaroiden jälleenmyyntiin kolmannelle osapuolelle toisen konserniyhtiön hyväksi/lukuun.
Huomionarvoista on se, että Amount B ei koske aineettomien ja palvelujen eikä hyödykkeiden myyntiä eikä sellaisia yhtiöitä, joilla on myös muuta liiketoimintaa, kuten valmistustoimintaa, R&D, hankintaa tai rahoitusta, joita ei voida luotettavasti segmentoida erilleen rutiiniomaisesta jakelu- tai markkinointitoiminnasta. Edellytyksenä siis on, että toimintaa pitää pystyä testaamaan luotettavasti yksipuolisella siirtohinnoittelumenetelmällä (TNMM).
Lisäksi yhtiön operatiivisten kulujen suhde liikevaihtoon tulee olla määrätyssä haarukassa kolmen vuoden keskiarvona (testattavalle osapuolelle ehdot täyttävässä liiketoimessa ei saa aiheutua vuosittaisia operatiivisia kuluja, jotka ovat alle 3 % tai suurempia kuin 20-30 %:n yläraja testattavan osapuolen vuotuisista nettotuloista).
Markkinaehtoisen hinnan määrittäminen hinnoittelumatriisilla
Kun edellä mainitut ehdot täyttyvät, hyväksyttävän yhtiökohtaisen tuottotason (return on sales %) määritetään kolmivaiheisella prosessilla OECD:n laatiman hinnoittelumatriisin avulla. Hinnoittelumatriisi koostuu kahdesta ulottuvuudesta: kolmesta eri toimialaluokituksesta (industry groupings) sekä operatiivisten kulujen (operating expenses) ja operating assetien perusteella tehty intensiteettiryhmitys, joka koostuu viidestä eri kategoriasta. Lopuksi tulokset viedään Berry Ratio testin läpi, joka määrittää tuottotasolle markkinaehtoisen vaihteluvälin.
Analyysi on tehtävä viiden vuoden välein, mikäli markkinaolosuhteissa tai liiketoiminnassa ei tapahdu merkittävää muutosta, joka edellyttäisi hinnoittelun uudelleen tarkistusta.
Hinnoittelumatriisin data on peräisin globaalista tietojoukosta, jota käytetään asianmukaisten benchmarking-hakujen laatimiseen, josta johdetut taloustiedot ovat jo pitkään muodostaneet perustan markkinaehtoisille hinnoille. Amount B:ssa otetaan huomioon myös tilanteet, joissa globaalista tietojoukosta ei löydy luotettavaa dataa testattavan osapuolen lainkäyttöalueelta. Tällöin verovelvollisen tuottotaso voitaisiin oikaista (oikaistu myynnin voitto) erityisen luottoluokitukseen perustuvan laskukaavan kautta.
Amount B:n sisältö on implementoitu OECD:n siirtohinnoitteluohjeiseen. Raportin mukaan verovelvollisen on mahdollista alkaa soveltaa vaihtoehtoista hinnoittelumallia 2025 vuoden alusta lähtien. On huomattava, että kaikki ennen Amount B:n yksinkertaistetun ja virtaviivaistetun lähestymistavan käyttöönottoa malliverosopimuksen artiklan 25 nojalla tehdyt sopimukset (kuten mm. kahden – tai monenväliset APA-sopimukset) ennen ovat edelleen voimassa niitä koskevissa liiketoimissa. Siten Amount B ei syrjäytä jo sovittuja sopimuksia.
Pillar One – Amount B-raportti on luettavissa osoitteessa: Pillar One – Amount B – OECD
Haluamme olla avuksi!
Kuulostaako monimutkaiselta? Meillä Alderilla on kokonaisvaltaista osaamista yrityksiä koskevan verotusasioiden ja juridiikan eri osa-alueilta. Avustamme ja autamme yrityksiä ja yksityishenkilöitä asiakaslähtöisesti löytämään tilanteen kannalta parhaat ratkaisut ottamalla huomioon muuttuvan sääntelyn ja ajankohtaisen oikeuskäytännön.
Miten me voisimme olla sinulle avuksi? Lue lisää palveluistamme.
www.svalner.se
www.atlas.tax
www.alder.fi