Verohallinto on Suomessa tehnyt ongelman asiasta, jonka ei sitä pitäisi lainkaan olla. Vähääkään merkittävämpien yrityskauppojen jälkeen on Verohallinto aloittanut arvonlisäverotusta koskevan verotarkastuksen. Seurauksena on lähes poikkeuksetta ollut, että osakkeet hankkineelta yhtiöltä on evätty arvonlisäveron vähennysoikeus siltä osin, kun kyse on ollut osakekauppaan liittyvistä neuvonantopalveluista.
Tausta
Kohdeyhtiön osakkeet hankkivan yhtiön oikeutta vähentää neuvonantokuluihin liittyvä arvonlisävero ei voi oikeuskysymyksenä pitää kovin uutena. Asia on ensinnäkin ratkaistu jo Euroopan Unionin tuomioistuimen tasolla ratkaisulla jo asiassa C-16/00, Cibo. Ratkaisussa vahvistetaan holding-yhtiön olevan arvonlisäverovelvollinen harjoittamastaan taloudellisesta toiminnasta, jos yhtiö myy tytäryhtiölleen hallintopalveluja. Tällöin holding-yhtiöllä on oikeus vähentää yleiskuluina tytäryhtiön hankinnasta aiheutuneiden kulujen arvonlisävero. Kulut on EUT:n oikeuskäytännössä katsottu vähennyskelpoisiksi sellaisissakin tilanteissa, joissa yrityskauppa on jäänyt lopulta toteutumatta (asia C-249/17, Ryanair sekä myös asia C-42/19, Sonaecom. Jos yhtiö on niin sanotusti passiivinen omistaja, joka vain käyttää osakeomistuksen tuomio oikeuksiaan, ei kyse ole taloudellisesta toiminnasta arvonlisäverotuksessa tarkoitelulla tavalla (asiat C-108/14 ja C-109/14, Larentia + Minerva ja Marenave Schiffahrt).
Asiaa on käsitelty myös kotimaisessa oikeuskäytännössä jo aikaisemmin. Myös KHO on jo ratkaisussa 2015:134 vahvistanut osakkeet hankkivan yhtiön vähennysoikeuden neuvonantokulujen arvonlisäverosta, kun yhtiö myi IT-palveluita konsernin muille yhtiölle. Keskusverolautakunta on ratkaisussaan 46/2020 puolestaan vahvistanut, ettei osakkeet hankkivan yhtiön vähennysoikeuteen vaikuta se, onko osa ostetuista neuvonantopalveluista tuotettu jo ennen yhtiön rekisteröitymistä arvonlisäverovelvolliseksi. Ratkaisevaa on, että kulut ovat aiheutuneet osakkeiden hankinnasta tai hankinnan valmistelusta. Ratkaisussa 42/2022 KVL vahvisti vielä arvonlisäverotuksen keskeisen periaatteen, että arvonlisäverovelvollisella on vähennysoikeus omista kuluistaan, mutta ei kuluista, jotka suoraan ja välittömästi kohdistuvat toiselle. Siten esimerkiksi strukturointikulut, jotka aiheutuvat hankkivan yhtiön yläpuolisen rakenteen suunnittelusta, eivät ole hankkivalle yhtiölle vähennyskelpoisia arvonlisäverotuksessa.
Olemassa olevan oikeuskäytännön valossa on siten pidetty selvänä, että hankkivalla yhtiöllä on arvonlisäveron vähennysoikeus osakekaupan neuvonantokuluista, kunhan se myy tytäryhtiölle verollisia hallinnointipalveluita, eikä ole vain passiivinen omistaja. Harjoittaahan yhtiö tällöin arvonlisäverollista toimintaa. Arvonlisäverotuksen perusperiaatteisiin kuuluu, että verovelvollisella on vastaavasti vähennysoikeus objektiivisesti arvioiden suoraan ja välittömästi sen taloudelliseen toimintaan liittyvistä kuluista.
Verohallinto on kuitenkin lähtenyt haastamaan tätä yleisesti jo vakiintuneena pidettyä käytäntöä. Seurauksena on ollut useita hallinto-oikeuksien ratkaisuja asiasta. Asian luonnetta kuvaa se, että hallinto-oikeus on määrännyt asiassa useamman kerran määrännyt Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön korvaamaan verovelvollisen oikeudenkäyntikuluja. Tämä on mahdollista tilanteissa, joissa olisi kohtuutonta, että kulut jäisivät yksin verovelvollisen vahingoksi. Vova on kuitenkin edelleen kyseenalaistanut sen, missä määrin neuvonantokulut liittyvät suoraan ja välittömästi hankkivan yhtiön taloudelliseen toimintaan vai onko kyse esimerkiksi pääomasijoittajan omista kuluista.
KHO 2025:61
Ratkaisussa oli kyse tavanomaisesta pääomasijoittajan yrityskaupasta. Kauppaa varten oli perustettu kohdeyhtiön osakkeet hankkiva A Oy, jonka puolestaan omisti holding-yhtiöiden kautta brittiläisen pääomasijoittajan rahasto. A Oy osti B Oy:n osakkeet huhtikuussa 2018 ja aloitti hallintopalvelujen myynnin syyskuussa 2018. Aikaisemmasta oikeuskäytännöstä poikkeavasti A Oy ei kuitenkaan myynyt hallintopalveluilta ostamalleen B Oy:lle, vaan tämän tytäryhtiölle, operatiiviselle emoyhtiölle C Oy:lle.
KHO:n otti ratkaistavakseen kysymyksen siitä, oliko A Oy:llä vähennysoikeus B Oy:n osakkeiden hankinnasta aiheutuneista neuvonantokuluista. KHO:n mukaan kysymys oli myös, mikä oli pääomasijoittajan ja rakenteessa A Oy:n yläpuolella olevien yhtiöiden osuus yrityskaupassa ja miten ne hyödynsivät A Oy:n hankkimia neuvonantopalveluita.
Oikeudellinen arvio
KHO totesi edellä mainittuun oikeuskäytäntöön viitaten, ettei oikeuskäytännöstä voida päätellä jotain mitä ei itseasiassa ole päätetty. Oikeuskäytännöstä ei ilmene, että osakkeet hankkivan yhtiön arvonlisäveron vähennysoikeuden edellytyksenä olisi hallintopalvelujen myynti välittömästi ostetulle yhtiölle. Siten ongelmana ei ollut, että A Oy ei myynyt hallintopalveluita B Oy:lle, vaan C Oy:lle.
Seuraavaksi KHO arvioi sitä miltä osin ostetut neuvonantopalvelut liittyivät objektiivisesti arvioiden suoraan ja välittömästi A Oy:n taloudelliseen toimintaan. KHO viittasi EUT:n ratkaisuun C-249/17, Ryanair, jonka mukaan, kun verovelvollisen hankkimilla tavaroilla tai palveluilla on yhteys verosta vapautettuun toimintaan tai ne eivät kuulu arvonlisäveron soveltamisalaan, veroa ei suoriteta myynneistä eikä ostoihin sisältyvää veroa voida vähentää. Looginen johtopäätös tästä on, että maksetun arvonlisäveron täysimääräisen vähennysoikeuden edellytyksenä on se, että syntyneiden menojen yksinomaisena syynä on suunniteltu taloudellinen toiminta. Käsillä olevassa tapauksessa yksinomaisen syyn tulee olla arvonlisäverollisten hallinnointipalvelujen suorittaminen ostotarjouksen kohteena olevalle yhtiölle.
KHO käsitteli myös EUT:n ratkaisua asiassa C-405/19, Vos Aannemingen. Ratkaisun perusteella ei ole merkitystä, hyötyykö kolmas osapuoli ostetuista palveluista, kunhan suora ja välitön yhteys verovelvolliselle suoritettujen palveluiden ja verovelvollisen taloudellisen toiminnan välillä on näytettävissä toteen. Kolmannen osapuolen saaman hyödyn tulee kuitenkin olla toissijainen palvelujen ostajaan nähden.
KHO:n arvio neuvonannon kohdistumisesta
A Oy:n hankkimien palvelujen arvonlisävero oli prosessin aikaisemmissa vaiheissa katsottu vähennyskelvottomiksi arvonlisäverotuksessa. KHO kuitenkin totesi, ettei arviota ollut tehty täysin noudatettavien periaatteiden mukaisesti. Jopa hieman yllättäen KHO päätyi arvioimaan itse jokaisen ostetun neuvonantopalvelun luonteen ja sen ketä kukin palvelu on ensisijaisesti hyödyttänyt. Arviossaan KHO kiinnitti huomiota siihen, että A Oy:n yläpuolella olevien yhtiöiden osakassopimuksessa oli sovittu kulujen edelleen veloittamisesta A Oy:ltä.
KHO katsoo, että ostettu due diligence -, arvonmääritystyö sekä kauppakirjaneuvonta oli merkittäviltä osin hankittu pääomasijoittajan ja tämän edustaman rahastojen intressissä, mutta ollut tarpeellista myös A Oy:lle. Siksi A Oy:lla oli osittainen vähennysoikeus kyseisistä palveluista. Vastaavasti kilpailuoikeudellisissa neuvonantokuluissa katsottiin olleen kyse ylempänä sijoitusrakenteessa olevien yhtiöiden intressissä tehdystä työstä, mutta myös A Oy:tä hyödyttävästä työstä. Näin ollen A Oy:llä oli näistäkin kuluista osittainen vähennysoikeus yleiskuluna. Rahoitukseen liittyvistä palveluista A Oy:llä oli vastaava osittainen vähennysoikeus siltä osin kuin kyse oli kauppaneuvotteluista, A Oy:n omasta rahoituksesta ja johdon kannustinjärjestelmistä. Vähennysoikeutta ei sen sijaan ollut rahoitusneuvonnasta, joka liittyi Yhdistyneiden kansakuntien lainsäädäntöön ja joka ensi sijassa hyödytti A Oy:n yläpuolella rakenteessa olevia yhtiöitä.
KHO kuitenkin palautti asian Verohallinnolle uudelleen käsittelyä varten. Verohallinnon on varattava A Oy:lle mahdollisuus esittää yksityiskohtaisempaa lisäselvitystä tehtyjen hankintojen sisällöstä ja niiden kohdistamisesta. Kun tämäkin tapaus oli lähtenyt verotarkastuksesta, on todennäköisesti kuitenkin kaikki saatavilla oleva materiaali jo toimitettu Verohallinnolle. On siten vaikea nähdä, mitä A Oy enää voisi Verohallinnolle toimittaa. Toivoa sopii, että Verohallinto arvioidessaan, miltä osin edellä mainitut palvelut ovat hyödyttäneet ensisijaisesti A Oy:tä, ottaa huomioon, että lähtökohtana arvonlisäverotuksessa on laaja vähennysoikeus.
Jatkoa luvassa?
KHO:n ratkaisu ei ollut omiaan selventämään tilannetta. Muutoksenhakuprosessissa on useita samankaltaisia tilanteita, joissa vähennysoikeus on verotarkastuksessa evätty kokonaan. Elokuussa oikaisulautakunta antoi asiakkaallemme ratkaisun, jossa vähennysoikeus hyväksyttiin pääosaan kuluista tilanteessa, jossa neuvonantokuluista merkittävä osa oli seurausta julkisen kaupankäyntiin listatun osakkeen hankintaan liittyvästä erityissääntelystä. Ratkaisu ei ole lainvoimainen.
Yrityskauppoihin liittyvät neuvonantokulut ovat kuitenkin melko vakiintuneita, eikä EUT ole ratkaisuissaan pitänyt tarpeellisena arvioida sitä miltä osin esimerkiksi due diligence -työstä saatu hyöty jakautuu osakkeet hankkivan yhtiön ja sen yläpuolella olevien yhtiöiden kesken. KHO ei voi omalla tulkinnallaan kaventaa EUT:n vahvistamaan vähennysoikeutta. Selvää kuitenkin on, että KHO:n ratkaisu korostaa tapauskohtaisen arvioinnin merkitystä. Koska näyttövelvollisuus ostettujen palvelujen sisällöstä on verovelvollisella, ovat toimeksiantokirjeiden ja laskuerittelyiden sisältö keskeisessä asemassa. Jatkossa niiden sisältöön on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota.
Haluamme olla avuksi!
Kuulostaako monimutkaiselta? Me autamme!
Alderilla on kokonaisvaltaista osaamista yrityksiä koskevan verotusasioiden ja juridiikan eri osa-alueilta. Avustamme ja autamme yrityksiä ja yksityishenkilöitä asiakaslähtöisesti löytämään tilanteen kannalta parhaat ratkaisut ottamalla huomioon muuttuvan sääntelyn ja ajankohtaisen oikeuskäytännön.
Miten me voisimme olla sinulle avuksi? Lue lisää palveluistamme.
