Korkein hallinto-oikeus julkaisi toukokuun lopulla (21.5.2021) uuden vuosikirjapäätöksen koskien siirtohinnoittelua ja erityisesti sisäistä rahoitusta.
KHO 2021:66
Verovuosia 2009-2011 koskeneessa tapauksessa A Oyj oli konsernin emoyhtiö, joka vastasi konsernin keskitetystä rahoitustoiminnosta. A Oyj oli hankkinut konsernin ulkopuolista rahoitusta ja lainannut varoja muun ohella tytäryhtiölleen B Oy:lle, joka puolestaan oli lainannut näitä varoja edelleen konserniin kuuluvalle ZAO C:lle.
ZAO C:ltä perityn koron lähtökohtana olivat olleet A Oyj:n ulkoisen rahoituksen kustannukset. Lainaan sovelletut marginaalit (0,55 % verovuonna 2009, 0,58 % vuonna 2010 ja 0,54 % vuonna 2011) olivat perustuneet A Oyj:n ulkoisen rahoituksen keskimääräiseen marginaaliin korotettuna 10 prosentilla.
Verohallinto oli katsonut 23.12.2015 tekemillään oikaisupäätöksillä, että ZAO C:ltä perittävän koron tason määrittämisen olisi pitänyt tapahtua markkinaehto- ja erillisyhtiöperiaate sekä ZAO C:n luottoluokitus huomioon ottaen.
Markkinaehtoisen korkotason laskemista varten oli määritetty ZAO C:n synteettinen luottokelpoisuus ja tehty vertailukelpoisten lainojen haku Thomson Reutersin DealScan -tietokannasta. Näiden tietojen perusteella Verohallinto oli pitänyt markkinaehtoisena korkomarginaalina 2 % verovuonna 2009 ja 3,75 % vuosina 2010 ja 2011. A Oyj:n verotettaviin tuloihin oli siten lisätty markkinaehtoisena pidettyjen korkomarginaalien ja ZAO C:ltä perittyjen korkomarginaalien erotusten määrät (13.519.301,63 euroa verovuodelle 2009, 7.204.240,85 euroa vuodelle 2010 ja 8.621.252,05 euroa vuodelle 2011).
Verotustoimet on esitetty kohdistettavaksi A Oyj:hin, jonka on katsottu tosiasiallisesti toimineen konsernin sisäisessä rahoituksessa lainanantajana.
Verovelvollisen vahingoksi toimitetuissa verotuksen oikaisuissa yhtiölle ei ollut kuitenkaan määrätty veronkorotuksia.
Verotuksen oikaisulautakunta hyväksyi 11.9.2017 tekemillään päätöksillä yhtiön oikaisuvaatimuksen ZAO C:tä verovuonna 2009 koskevan viitekoron osalta sekä eräiden muiden vaatimusten osalta mutta muutoin hylkäsi yhtiön ZAO C:ltä perittävää korkoa koskevat vaatimukset. Myös Helsingin hallinto-oikeus hylkäsi valituksenalaisella päätöksellään yhtiön valituksen.
Korkein hallinto-oikeus myönsi yhtiölle valitusluvan ja tutki asian. Toukokuussa 2021 antamassaan ratkaisussa KHO katsoi, että ZAO C oli saanut konsernin sisäisen palvelun A Oyj:n B Oy:n kautta antaman rahoituksen muodossa. Korkein hallinto-oikeus myös katsoi, että OECD:n siirtohinnoitteluohjeissa tarkoitettu kustannusvoittolisämenetelmä oli hyödyllisin menetelmä, kun arvioitiin konsernin sisäisten palveluiden hinnoittelua. Näin ollen ZAO C:ltä perittävän koron määrä oli voitu määrittää rahoituksen hankkimisesta konsernin suomalaisille yhtiöille aiheutuneiden kustannusten eli ulkoisen rahoituksen kustannusten perusteella lisättynä kustannuksille laskettavalla voittolisällä, ja ZAO C oli siten voinut hyötyä omaa luottokelpoisuuttaan paremmasta konsernin emoyhtiön luottokelpoisuudesta.
Edellä esitetyn vuoksi ja koska asiassa ei ollut edes väitetty, ettei ZAO C:ltä olisi verovuosina 2009–2011 peritty korkojen muodossa markkinaehtoista korvausta A Oyj:n ja B Oy:n sille antamista rahoituspalveluista, KHO kumosi hallinto-oikeuden ja verotuksen oikaisulautakunnan päätökset sekä verovelvollisen vahingoksi toimitetut verotuksen oikaisut.
Analyysi ratkaisusta:
Annettu vuosikirjapäätös on paitsi ristiriidassa vallitsevan verotuskäytännön kanssa, asettuu myös outoon valoon suhteessa uusiin, helmikuussa 2020 julkaistuihin OECD:n sisäistä rahoitusta koskeviin nimenomaisiin siirtohinnoitteluohjeisiin (uusi luku X).
Tämä asetelma selittyy kuitenkin aiemmalla oikeuskäytännöllä. Vuonna 2018 annetulla vuosikirjapäätöksellä (KHO 2018:173) rajoitettiin päivitettyjen OECD-ohjeiden taannehtivaa soveltamista tilanteissa, joissa päivitetty versio sisältää perustavanlaatuisia uusia tulkintasuosituksia (eikä pelkästään tulkinnan täsmennyksiä). Tämän ratkaisun myötä myös Verohallinto päivitti omaa ohjeistustaan OECD:n siirtohinnoitteluohjeiden päivityksistä tulkintalähteinä (VH/1189/00.01.00/2021).
Edellä mainittu huomioiden ei olekaan yllättävää, että kyseessä olevan, verovuosia 2009-2011 koskeneen KHO:n ratkaisun perusteluissa on viitattu yksinomaan OECD:n vuosina 1995 ja 2010 julkaistujen ohjeversioiden kohtiin, erityisesti lukuun VII koskien konsernin sisäisiä palveluita, joihin myös keskitetyt rahoituspalvelut kuuluvat.
Edellämainitusta luvusta löytyy myös arviointikehikko sen määrittelemiseksi, että muodostaako osana konsernia oleminen tytäryhtiön saaman palvelun, mikäli assosiaation seurauksena saavutetaan esimerkiksi parempi luottoluokitus. Kyseinen luku (tai edes koko vanha ohjeversio) ei kuitenkaan sisällä ohjeistusta markkinaehtoisen lainamarginaalin määrittelystä konsernin sisäisissä lainatransaktioissa.
KHO onkin siis lähtenyt ratkaisemaan käsillä ollutta tilannetta kysymyksenä rahoituspalvelun markkinaehtoisesta korvauksesta vieraan pääoman ehtoisen rahoituserän markkinaehtoisen hinnoittelun sijasta. Ratkaisu on kieltämättä nykytiedon valossa hämmentävä, mutta samalla ymmärrettävä kun hahmottaa aiempia OECD-ohjeversioita vaivanneen lähes täydellisen puutteen sisäistä rahoitusta koskevan ohjeistuksen osalta: termit “treasury” (yksi maininta) ja “loan” (13 mainintaa) mainitaan vanhassa 375-sivuisessa ohjeessa käytännössä ainoastaan sisäisten palveluiden käsittelyn yhteydessä.
Siksi KHO:n argumentaatioketju rakentuukin rahoituspalvelua koskevan toimintoarvioinnin varaan, jossa on oikeuden mukaan erityisesti määritettävä, missä juridisessa ominaisuudessa verovelvollinen toimintonsa suorittaa. Konsernin keskitetyn rahoitustoiminnon on katsottu toimineen palveluntarjoajana ja tarjotun palvelun koostuneen ulkoisen rahoituksen hankkimisesta tytäryhtiöille niiden omaa (erillisyhtiöperiaatteen mukaista) luottoluokitusta edullisemmilla ehdoilla.
Edellä esiteltyltä pohjalta on KHO:n ratkaisussa lähdetty soveltamaan rahoitustransaktioissa tyypillisen markkinahintavertailumenetelmän (Comparable Uncontrolled Price, CUP) sijasta palveluiden arviointiin soveltuvampaa kustannusvoittolisämenetelmää, jossa tehdyille toimenpiteille maksettava markkinaehtoinen korvaus määritetään lisäämällä palvelun tuottamisesta aiheutuneisiin kustannuksiin sopiva kustannusvoittolisä.
Näin ollen ZAO C:ltä perittävän koron määrä on voitu määrittää rahoituksen hankkimisesta konsernin suomalaisille yhtiöille aiheutuneiden kustannusten perusteella lisättynä kustannuksille laskettavalla voittolisällä, ja ZAO C on siten voinut hyötyä omaa luottokelpoisuuttaan paremmasta konsernin emoyhtiön luottokelpoisuudesta.
Koska asiassa ei edes ollut väitetty, ettei ZAO C:ltä olisi peritty korkojen muodossa markkinaehtoista korvausta A Oyj:n ja B Oy:n sille antamista rahoituspalveluista, päätyi KHO hylkäämään Verohallinnon määräämät verotuksen oikaisut.
Tiivistetysti KHO on siis käsitellyt konsernin sisäistä rahoitusta palveluna varsinaisen pääomakontribuution (laina) sijasta. Tähän on vaikuttanut oletettavasti vanha, rahoituksen palveluluonnetta korostanut OECD-ohjeistus yhdistettynä yhtiön prosessin loppuvaiheessa esittämiin vastineisiin, joiden mukaan konsernin rahoitusmalli on muodostanut eräänlaisen rahoituksen kustannustenjakojärjestelyn, jossa emoyhtiö on kanavoinut rahoituksen konserniyhtiöille ja veloittanut konserninsisäisesti ulkoisen rahoituksen keskikustannukseen perustuvan koron lisättynä 10 prosentilla. Rahoitusrakenne on yhtiön mukaan tehnyt mahdolliseksi riittävän rahoituksen saamisen koko konsernille ja myös edullisemmat lainaehdot, koska käytössä on ollut koko konsernin vakuuspotentiaali. Valitussa rahoitusmallissa kustannukset ja hyödyt on jaettu järjestelyyn osallisten yhtiöiden kesken eikä annetuista vakuuksista ei ole maksettu erillisiä palkkioita.
Mitä tämä tarkoittaa käytännössä?
KHO:n ratkaisun käytännön vaikutukset verotuskäytäntöön selviävät viimeistään Verohallinnon antaman kannanoton myötä (jota ei tätä kirjoitettaessa ollut vielä julkaistu).
Odotusarvo kuitenkin on, että varsinkaan kuluvien & tulevien verovuosien osalta nyt annettu vuosikirjapäätös ei merkitse paljoakaan käytännön näkökulmasta, sillä helmikuussa 2020 julkaistut uudet, nimenomaisesti sisäistä rahoitusta koskevat OECD-ohjeet korjaavat edeltävissä versioissa olleet puutteet ja tulkinnanvaraisuudet.
Nyt annetun KHO-ratkaisun ei siis odoteta haastavan erillisyhtiöperiaatteen soveltamista tai CUP-menetelmän ensisijaisuutta rahoitusliiketoimien hinnoittelun markkinaehtoisuuden arvioinnissa.
Käytännön kannalta suurin merkitys koskeekin mitä luultavimmin aiempia verovuosia, joihin liittyvissä mahdollisissa sisäistä rahoitusta koskevissa erimielisyyksissä konserniin kuulumiselle voidaan aiemmasta verotuskäytännöstä poiketen antaa painoarvoa.
Alla on vielä selvyyden vuoksi kerrattu vuodesta 2020 sovellettavan päivitetyn OECD-ohjeistuksen keskeiset periaatteet suhteessa nyt annettuun, aiempiin ohjeversioihin perustuvaan KHO-ratkaisuun.
Konsernituen huomioiminen sisäisen rahoituksen hinnoittelussa
Päivitetyt OECD-ohjeet vahvistivat erillisyhtiöperiaatteen aseman vallitsevana lähtökohtana yhtiökohtaisen luottoluokituksen määrittämisessä. Implisiittisen tuen vaikutukset tulee ohjeistuksen mukaan huomioida osana konserniyhtiön luottokelpoisuusanalyysiä, mikäli kyseessä on esimerkiksi strategisesti tai operatiivisesti tärkeä konserniyhtiö. Tällöin kyseisen yhtiön omaa reittausta voidaan oikaista lähemmäs konsernitason reittausta, mikäli näin saadaan kokonaisuus huomioiden oikeampi kuva velallisyhtiön riskisyydestä.
Konsernin konsolidoitujen tilinpäätöstietojen perusteella määritettyä luottoluokitusta voidaan päivitetyn OECD-ohjeistuksen mukaan puolestaan käyttää apuna yksittäisen konserniyhtiön luottokelpoisuuden määrittämisessä (erillisyhtiöluokituksen sijasta), jos yhtiön luottoluokituksen määrittäminen luotettavasti ei ole mahdollista ja jos muut tosiasiat (mm. konsernitasoa vastaavat taloudelliset tunnusluvut) tukevat tällaista lähestymistapaa.
Rahoituspalvelu vs. rahoituserä
Toisin kuin aiemmat versiot, päivitetyt OECD-ohjeet erittelevät selkeästi toisistaan sisäisten rahoituspalvelujen ja varsinaisten rahoituserien markkinaehtoisen korvauksen määrittelyn.
Rahoituspalvelujen markkinehtoisen korvauksen määrittelyä on käsitelty uusien OECD-ohjeiden kohdissa 10.39-10.50, jossa on nimenomaisesti korostettu palvelun ja sen korvaamisen kannalta olennaisen kustannuspohjan koostuvan niistä koordinoivista tai konsultoivista toimenpiteistä, joita konsernin treasury-toiminto mahdollisesti suorittaa sisäiseen rahoitustoimintoon liittyen. Rahoituspalvelut on selvästi erotettu sisäisistä lainatransaktioista, joiden markkinaehtoista hinnoittelua käsitellään kohdasta 10.51 eteenpäin.
Samaisesta osiosta (C.1. Intra-group loans) löytyy myös rahoituksen kustannukseen perustuvan hinnoittelumenetelmän (cost of funds approach) kuvaus, jonka yhteydessä korostetaan kokonaisharkinnan lisäksi sen lähtökohtaista soveltuvuutta ns. korvamerkityn rahan edelleenlainaamiseen konsernirakenteessa. Tällöin kyse onkin aidosti palvelu- tai agentuuritoiminnosta, jossa konsernin rahoitustoiminto hankkii saaman toimeksiannon pohjalta markkinalta rahoitusta yksittäisen konserniyhtiön tarpeisiin.
Ratkaisusta poiketen rahoituksen hinnoittelu palveluna tai konsernin keskimääräiseen rahoituskustannukseen perustuen ei myöskään ole uuden ohjeistuksen mukaan hyväksyttyä vaan markkinaehtoinen lainamarginaali tulee määrittää yhtiökohtaisen (mahdollisesti oikaistun) luottoluokituksen ja soveltuvien vertailutransaktioiden perusteella.
Päätösteksti kokonaisuudessaan on luettavissa täältä (KHO 2021:66): https://www.kho.fi/fi/index/paatokset/vuosikirjapaatokset/1621407274310.html
Haluamme olla avuksi!
Me Alderilla olemme apunasi kaikissa verotusta koskevissa kysymyksissä sekä avustamme tarvittavien hakemusten valmistelussa. Avustamme ennakkoperintään ja verokortteihin liittyvissä asioissa niin työntekijöitä, työnantajia kuin palkkahallinnon ammattilaisiakin.
Meillä on kokonaisvaltaista osaamista eri kokoisten yritysten verokysymyksistä ja -suunnittelusta sekä verotuksen ja juridiikan eri osa-alueilta. Avustamme ja autamme yrityksiä ja yksityishenkilöitä asiakaslähtöisesti löytämään tilanteen kannalta parhaat ratkaisut ottamalla huomioon muuttuvan sääntelyn ja ajankohtaisen oikeuskäytännön.
Miten me voisimme olla sinulle avuksi? Lue lisää palveluistamme.
www.svalner.se
www.atlas.tax
www.alder.fi